Alexandra Zakharova Kirjatoukan havaintoja yhteiskunnasta

Liian tiukka kilpailu on haitaksi työyhteisölle

Tällä viikolla luin loppuun uuden Klaus Helkaman kirjan Suomalaisten arvot: mikä meille on oikeasti tärkeää? Helkama analysoi monien vuosien tutkimustilastoja ja selvittää, miten suomalaisten arvot ovat muuttuneet ajan myötä. Hän perustaa monet pohdinnoistaan Shalom Schwartzin kehittämään arvokehään

Kuten muissakin Pohjoismaissa, Suomessa universalismiin liittyvät arvot ovat erittäin tärkeitä. Universalismilla tarkoitetaan sellaisten seikkojen kuten ihmisoikeuksien, tasa-arvon, luonnon ja maailmanrauhan arvostamista. Vuonna 2006 suoritetun kyselyn mukaan universalismi sijoittui suomalaisten arvojen kärkeen. Käytännössä tämä on näkynyt esimerkiksi ihmisten osallistumisena yhdistystoimintaan ja luottamuksena ympäristöä kohtaan. 

Tasa-arvo on yksi universalismin ulottuvuuksista, johon Suomessa on panostettu etenkin viime vuosikymmeninä. Täkäläinen koulutusjärjestelmä perustuu siihen, että koulutus on ilmaista ja saatavilla kaikille, jotka ovat riittävän lahjakkaita. Helkama huomauttaa, että Pisa-testien mukaan tasa-arvo näyttääkin liittyvän oppilaiden hyviin tuloksiin. Vuoden 2009 Pisa-testien kolme lukutaidoltaan parasta maata olivat Suomi, Kanada ja Korea - samat maat, joissa sosioekonomiset erot olivat pienimmästä päästä. Myös koulujen väliset erot olivat Suomessa maailman pienimmät.

Suoriutuminen sijaitsee Schwartzin kehässä universalismia vastapäätä. Suoriutumisella tarkoitetaan henkilökohtaista menestystä osoittamalla pätevyyttä sosiaalisten mittapuiden mukaan. Suoriutumista arvostavissa kulttuureissa kilpailu on yleensä kiivasta, oli kyseessä oppilaiden, työntekijöiden välistä tai jotain muuta kilpailua. Yhdysvalloissa kunnianhimo ja kilpailu ovat merkittävä osa kulttuuria. Suomalaisilla taas em. vuoden 2006 kyselyn mukaan suoriutuminen sijoittui vaatimattomalle 9. sijalle 10:stä.

Näin siis Suomessa: universalismi on tärkeää, suoriutuminen toissijaista. Täältäkin löytyy kuitenkin merkittävä poikkeus: Nokia. Helkama tarkastelee kirjassaan työntekijöiden kertomuksia Nokian johtamiskulttuurista 2000-luvun alussa arvostellen yritystä tasa-arvon aliarvioimisesta ja panostamisesta suoriutumiseen. Kiristyvä kilpailu lahjakkaiden, menestystä janoavien nuorten välissä on johtanut siihen, että yhteistyöhön liittyvät arvot unohtuivat. Vuoden 2013 kirjoituksen mukaan Suomen Kuvalehdessä "Nokian johto lankesi ... ylpeyteen, laiskuuteen ja ahneuteen."

Helkama vertaa Nokian huippuosaajien palkitsemista ja eriarvoisuuden korostamista huippumunijoiden valintaan kanaloissa. Kuulostaa järkevältä, että kanaloissa panostetaan yksilöihin, jotka munivat eniten. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin Helkaman tietojen mukaan todettu, että huippumunijat ovat aggressiivisempia ja tappavat toisia kanoja, jolloin koko kanalan tuotanto laskee. Kanalan hyvinvointi on siis parhaimmillaan populaation ollessa monipuolinen.

Jos jatkan Helkaman kanala-analogiaa, evoluution kannalta kanojen välisten erojen pitää nimenomaan vähentää kilpailua. Kelpoisuudeltaan erilaisten yksilöiden nokkimisjärjestys johtaa siihen, että suora kilpailu yksilöiden välissä vähentyy, koska jokainen tietää oman paikkansa. Myös lajien välisessä kilpailussa huomaa, että päällekkäisyyksiä ei sallita: eliöyhteisöjä tutkiessaan ekologit ovat usein löytäneet 2-3 keskenään samankaltaista lajia, jotka kuitenkin kooltaan ovat erilaisia ja siksi sopeutuneet vähän eri elinympäristöön. Lajien käyttäessä samoja luonnonresursseja ajan myötä joko vahvempi laji syrjäyttää heikomman tai kumpikin laji muuttaa elintapojaan kilpailun vähentämiseksi. Reviirikäyttäytyminen on tunnettu esimerkki kilpailusta, mutta todellisuudessa sekin lieventää kilpailua ainakin silloin, kun siitä on eniten haittaa: reviireistä kilpaillaan lisääntymisajan vasta alkaessa, joten jälkikasvun syntyessä jokaisen pariskunnan oma-alue on selvillä ja nuoret yksilöt saavat kasvaa rauhassa. Reviirikäyttäytyminen siis johtaa siihen, että luonnossa aggressiivisista munijoista ei aiheudu haittaa. 

Kanoista puheen ollessa on vaikea puhua yhteistyöstä: eivät kanat ole sentään riittävän kehittyneitä ajatellakseen koko populaation etua pitkällä aikavälillä. Luonnosta löytyy kuitenkin esimerkkejä siitä, miten kilpailusta voi aiheutua haittoja ja miten nämä haitat ovat ehkäistävissä. Ihmistenkin organisaation täytyy rakentua niin, että kilpailu ei vahingoita työpaikan hyvää ilmapiiriä. Tehtävänjaon ja viestintäsuunnitelman työstämiseen on järkeä käyttää useitakin työtunteja, jotta organisaation reviirit ja nokkimisjärjestys ovat selvillä. Täydellinen tasa-arvo on käytännössä mahdotonta, mutta nykyiset työkalut ideoiden hallintaan mahdollistavat yritysresurssien käytön tehokkaimmillaan, vaikka ne sijoittuisivatkin yrityksen kokemattomimpiin tiimipelaajiin. Ihminen onneksi pystyy itsekin ymmärtämään, että oman yhteisön menestyksessä piilee oma menestys, ja työnantajan tehtävä on todistaa tämä käytännössä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat